Onko kateudella moraalia? (7.12.2016)

7.12.2016

Tekstin kirjoittaja: Marjo Siltaoja, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu

Viime viikkoina on jälleen noussut esiin laajaa mediakeskustelua siitä, kuka on tehnyt oikein ja kuka väärin. #Sipilägate on tuskin jäänyt keneltäkään huomaamatta. En analysoi tässä kirjoituksessa kyseistä tapausta vaan käsittelen erästä termiä, joka on erityisesti keskustelupalstoilla tuotu esiin yhtenä asiaa selittävänä tekijänä. Tätä sama termi on ollut esillä lahjakkaan Saara Aallon menestymättömyydelle suomalaisessa musiikkimaailmassa. Termi on tietenkin kateus, yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Kateusselityksen mukaan Sipilän omistuksia pengotaan, koska Sipilä on varakas ja suomalaiset ovat kateellisia. Laulaja Saara Aalto ei ole menestynyt Suomessa, koska hän on erilainen kuin muut, mikä herättää kateutta.

Kateus on negatiivinen tunne, mikä on osaltaan vaikuttanut siihen, että sen tutkimus yhteiskunnissa ja  (yritys)etiikassa on ollut vähäistä. Positiivisten tunteiden ja hyveiden tutkimus onkin ollut yleisempää. Tietenkin on myös hankala tutkia asioita, joiden olemassaolo usein systemaattisesti kielletään. Eihän kuolemansyntien harjoittamisella perinteisesti kehuskella. Suomi kuitenkin tuntuu tarjoavan mielenkiintoisen poikkeuksen kateuden tutkimukseen.

Kateus syntyy sosiaalisesta vertailusta. Kateus kohdistuu johonkin objektiin tai ominaisuuteen, jota toisella ihmisellä on, esimerkiksi valta, taito, lahjakkuus, menestys tai varallisuus (Clanton, 2007). Kaikenlainen sosiaalinen vertailu ei tietenkään johda kateuteen. Kateudessa tämä vertailu johtaa huonommuuden tunteeseen suhteessa vertailtavaan kohteeseen. Kateutta ei siis tule sekoittaa mustasukkaisuuteen, joka syntyy siitä kokemuksesta, että ihminen kokee arvostamansa suhteen uhatuksi.

Osa tutkijoista on sitä mieltä, että kateus ei ole ainoastaan negatiivinen asia. Tällöin ajatellaan, että kateus voi toimia katalysaattorina ihmisen omalle halulle menestyä. Esimerkiksi pohjoisamerikkalaisessa yrittäjyyden tutkimuksessa tällainen orientaatio on liitetty ihmisen haluun saavuttaa (kadehdittu) asema. Motiivina on siis oman statuksen parantaminen. Lausahdus ”jos tuokin pystyy niin kyllä minäkin pystyn” kuvaa tällaista  ajatusta. Tavanomaisempaa on kuitenkin ymmärtää kateus negatiivisena voimana. Kateellinen ihminen ei välttämättä panosta sen asian tavoitteluun jota kadehtii, vaan pikemminkin toivoo, että vertailun kohteena oleva henkilö menettäisi sen asian tai ominaisuuden, josta hänen arvioitu paremmuutensa kumpuaa. Tästä seuraa myös selitys, jonka mukaan kateus on pahansuopaista.

Kateus toimii eräänlaisena kontrollin muotona, koska pelko kateuden syntymisestä ja sen negatiivisista seurauksista ohjaa ihmisiä toimimaan muista poikkeamattomalla tavalla. Kateus ei siis synny ilman tietynlaista moraalijärjestystä, jota sen olemassaololla vahvistetaan (Ben-Ze’ev, 1992). On kuitenkin huomattava, että olemassa oleva moraalijärjestys ei ole välttämättä eettinen, esimerkiksi oikeudenmukainen tai tasa-arvoinen.  Lisäksi toiminnan rajoittaminen ja arvioiminen pelkästään negatiivisten seurauksien uhalla vie huomion pois itse tekojen eettisestä arvioinnista ja pohdinnasta.

Kateus on kelpo selitys Suomessa, kun jokin asia menee pieleen. Tämän huomasimme vuonna 2015 julkaistussa suomalaisten pienyrittäjien sidosryhmäsuhteita tarkastelevassa tutkimuksessamme (Siltaoja & Lähdesmäki, 2015). Yrittäjien näkemysten mukaan yritys ei menesty, koska paikallisyhteisö on kateellinen. Yrittäjä ei voi olla liian näkyvä henkilö, koska ihmiset voivat tulla tästä kateellisiksi, mikä vaikeuttaisi yhteistyötä. Emme tässä tutkimuksessa tutkineet sitä, olivatko ihmiset todellisuudessa kateellisia vai eivät. Tärkeämpää oli ymmärtää se, että kateuden koettiin vaikuttavan siihen, miten ihminen voi toimia yrittäjänä ja millaiset ovat menestymisen ehdot. Näin ollen se pitää yllä tietynlaista moraalijärjestystä. Erityisen negatiiviseksi kateus koettiin silloin, kun sen miellettiin vaikuttavan yrittäjän autonomiaan eli oikeuteen tehdä itseään ja yritystään koskevia päätöksiä.

Tutkimuksemme toi esille sosiaalisesti tuotettujen tunteiden merkityksen yrityksen ja yhteiskunnan välisiä valtasuhteita kuvaavana  asiana. Mutta miksi Suomessa juuri kateudella on keskeistä selitysvoimaa? Ehdotimme tutkimuksessamme, että selitys löytyy läheisistä suhteista. Sosiaaliset suhteet, joiden kautta ihmiset tuntevat toisensa monilla tasoilla (esimerkiksi naapureina, liikekumppaneina, sukulaisina tai entisinä työkavereina) ovat yleinen ilmiö Suomessa. Tällaiset suhteet myös lisäävät kateutta moraalijärjestyksellisenä ilmiönä. Kateus kohdistetaankin niihin ihmisiin, joiden koemme olevan eniten samankaltaisia itsemme kanssa. Tästä syystä ihmiset ovat kateellisempia ”oman maan” kykykilpailijalle.

Pahansuovasti kateellinen ihminen toivoo siis kilpailijan mokaavan ja palaavan maitojunalla kotiinsa. Sitäkö suomalainen kateus on?

Kirjoittaja Marjo Siltaoja on EBEN Suomi ry:n hallituksen jäsen ja tutkija Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Lähteet:

Ben-Ze’ev, A. (1992). Envy and inequality. The Journal of Philosophy,89(11), 551–581.

Clanton, G. (2007). Jealousy and envy. In J. E. Stets & J. H. Turner (Eds.), Handbook of the sociology of emotions (pp. 410–442). Berlin: Springer.

Siltaoja, M., & Lähdesmäki, M. (2015). From Rationality to Emotionally Embedded Relations: Envy as a Signal of Power in Stakeholder Relations. Journal of Business Ethics, 128(4), 837-850.