Kestävän kehityksen laajennusprojekti, EBEN vuosikonferenssi 2017, Jyväskylä

6.9.2017

Tekstin kirjoittaja: Ville Kuusisto, EBEN Suomi ry:n kesäharjoittelija 2017

 

Kestävän kehityksen laajennusprojekti, EBEN vuosi konferenssi 2017, Jyväskylä

EBEN Suomi ry:n, Jyväskylän- ja Tampereen yliopistojen ja WeAll-tutkimushankkeen yhdessä järjestämä EBEN vuosi konferenssi kokosi kesäkuussa 2017 yhteen suuren kansainvälisen joukkion tutkijoita, akateemikkoja ja yrityselämän tekijöitä Jyväskylään. Konferenssin teema käsitteli sitä, miten kestävä kehitys, yritysvastuu ja eettisyys voivat tehdä liike-elämästä kannattavampaa, kestävämpää ja monimuotoisempaa. Jyväskylän yliopiston tiloissa järjestetty konferenssi sai paljon kiitosta järjestelyistä ja mittava esitystarjonta antoi sisältöä ja pohdittavaa varmasti jokaiselle, joka on valmis kehittämään liike-elämää parempaan suuntaan.

Avainpuhujien esitykset antoivat havainnollistavia esimerkkejä käsitteen ”kestävä kehitys” laajuudesta. Jyväskylän kaupungin innovaatio ja kehitys johtaja Pirkko Melville kertoi esityksessään silmiä avaavan esimerkin siitä, kuinka kaupunkilaisten onnellisuuden, kestävän kehityksen ja vankan rohkean yhteistyön liike-elämän kanssa yhteen kokoava kaupunki voi olla, kuten kaupungin slogan kuuluu: ”rohkeasti aikaansa edellä”. Tavoitteena Jyväskylän kaupungilla on päästä jätteettömäksi ja päästöttömäksi. Melville esitti kuinka suurin haaste tämän tavoitteen saavuttamisessa, on saada sanoma läpi siitä, että vähemmälläkin kulutuksella pärjätään. Ihmisten tulisi myös pohtia uudelleen ekonomisen kasvun määritelmää, jossa voisimme -irtikytkeä- talouskasvun ja haitallisten ympäristövaikutusten välistä riippuvuutta.

Vaikka Jyväskylän kaupunki tekee töitä arvostetulla missiolla ja näkee kestävän kehityksen tärkeänä osana onnellisten kaupunkilaisten elämää, niin Hugh Willmott kyseenalaisti esityksessään kestävän kehityksen periaatteen pohja-ajattelun, nimittäin ihmiskeskeisyyden. Willmott sai varmasti useamman yliopisto tutkijan sydämen jättämään muutaman lyönnin välistä esittämällä kolme kriisiä, jotka tieteen tekeminen tulee pian kohtaamaan:

  1. Lähtökohtainen ihmiskeskeinen itseymmärrys tiedon tuottamiseen tieteessä tulee Willmotin mukaan kohtamaan kyseenalaistusta tieteen puolueettomuudesta ja tieteen kyvystä tuottaa objektiivista tietoa. Willmott argumentoi, että tiedeyhteisö ei ole onnistunut näkemään sitä, kuinka vähän autonomiaa sillä loppujen lopuksi on toteuttaessaan ’omaa’ tutkimustaan.
  2. Toiseksi Willmott nosti esille, miten tiede nykymuodossaan usein epäonnistuu kyseenalaistamaan oman aikaansaamaansa tiedon objektiivisuutta ja myöntämään, kuinka paljon sosiaaliset vaikutteet ovat läsnä tiedon luomisessa.
  3. Esityksensä lopussa Willmott totesi, että ihmiskeskeisyydestä lähtevä kestävän kehityksen ajattelu ei tule riittämään tieteessä, ja tiedemaailma joutuu väistämättä kohtaamaan vahvan vastarinnan ja kyseenalaistamaan itsensä ymmärtämisen.

Willmott kuvaili, miten tieteen tulisi ymmärtää ja hallinnoida itseään lähtökohtaisesti luontokeskeisestä itseysymmärryksestä, jonka filosofi määritteli seuraavasti: ” -ekosentrisyys pitää sisällään kaikkien elävien olioiden olemista osana yhtä eteen avautuvaa todellisuutta ja tässä yhteydessä sillä on lankous äänivaltaisen hallintomuodon kanssa, joka kunnioittaa ja arvostaa luonnon kulkua ja villeyttä, joka pitää sisällään ihmisluonnon”.  Mikäli tiede ottaisi kyseisen lähtökohdan itsensä ymmärtämiseen, niin sen hallinnointi ja tiedon tuotto muuttuisi merkittävästi.

Sirpa Pietikäinen oli konferenssin viimeinen avainpuhuja. Pietikäinen pohti vakuuttavassa esityksessään yhteiskuntavastuun roolia yritysetiikassa ja rajanvetoa vapaaehtoisen ja säännellyn raportoinnin välillä. Esityksessään Pietikäinen korosti, että yritykset ovat aina osa niitä ympäröivää yhteiskuntaa ja ovat yhteiskuntavastuussa ympäristöstään, mutta tämän ymmärryksen välittäminen yrityksen sisällä on lähdettävä yrityksen hallituksen tasolta. Pietikäisen mukaan yrityksien yhteiskuntavastuuta tulisi auditoida ja raportoida Euroopan tasolla, samoin kuin finanssilukuja auditoidaan ja raportoidaan.

Konferenssi sai paljon kiitosta, mutta niin saivat myös ohjelmaan kuuluvat iltamatkin. Muuan ulkomaalainen esiintyjä kommentoi minulle kahvitauolla konferenssia seuraavaan sävyyn: ”Tämä konferenssi on hyvin, no kuinka sen sanoisi -Finnish like! Kaikki toimii: esitykset alkavat ajallaan ja esityksenpitäjänä voin keskittyä olennaiseen”. Tuollaisesta kommentista voi 100-vuotias Suomikin olla tyytyväinen! Tuntuu, että konferenssi sujui kaikin puolin mainiosti ja viimeisen illan tanssi karkelot saivat tällaisen konferenssi-keltanokan miettimään, onko yliopisto sittenkin unelmien työpaikka. Jääköön tämä vielä mietintään, sillä monet tutkijat varoittelivat, että tällainen tanssiminen on harvinaista herkkua konferensseissa. 

Ville Kuusisto, EBEN Suomi ry:n kesäharjoittelija 2017