Ajatuksia ilmastonmuutoskeskustelusta

10.11.2016

Jatkan EBEN Suomi ry:n blogisarjaa, jossa tutkijat säännöllisin väliajoin esittelevät poimintoja yritysetiikan tematiikassa julkaistuista omista tai muiden tutkijoiden uusista tutkimuksista tai nostavat esiin tutkimuksia, joihin etiikan näkökulma antaa uuden merkityksen. Olen tutkijatohtori KTT Anna Heikkinen ja omat tutkimukseni käsittelevät ilmastonmuutosta liiketoiminnassa, sidosryhmäsuhteita ja uusimpana teemana kaupunkiluonnon kehittämistä. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelen ilmastonmuutoskeskustelua ja sen vaikutuksia ja yhtymäkohtia yritysten ilmastonmuutostoimintaan.

Viime päivät ovat olleet jännittävää aikaa kansainvälisellä ja kansallisella ilmastonmuutoskentällä. Pariisin historialliseksi luonnehdittu ilmastosopimus astui voimaan 4.11., tällä viikolla alkoi Marokon ilmastokokous ja 30.10. Sitra julkaisi muistion ”Ottakaa tämä vakavasti! Asiantuntijanäkemyksiä ilmastonmuutoksen vaikutuksista”, jossa kaksitoista suomalaista asiantuntijaa ja vaikuttajaa keskustelevat ilmastonmuutoksesta. Näiden uutisten ja muiden kannanottojen seuraaminen on saanut minut pohtimaan ilmastonmuutoskeskustelua yhteiskunnassamme ja sen mahdollisia seurauksia.

Ilmastonmuutoskeskustelu menee jotakuinkin näin: Suomessa vallitsee yhteisymmärrys siitä, että ilmastonmuutos on tärkeä asia. Ilmastotoiminta on Suomessa jo melko hyvällä mallilla ja meillä on monia innovatiivisia, kilpailukykyisiä ja yhteiskuntaa laajasti osallistavia esimerkkihankkeita, kuten clean tech-osaaminen, hiilineutraalit kaupungit ja Ilmastovanhemmat. Mutta, tämä on vasta hyvä alku ja nykyisiin tavoitteisiin on vielä matkaa ja siksi pitää panostaa asumisen, ruoan ja liikkumisen energiatehokkuuteen ja/tai kehittää uusia toimintamalleja. Tämä mahdollisuuksiin keskittyvä näkemys saa lisäpontta tutkimusmaailmasta, jossa edelläkävijäyrityksistä etsitään parhaita toimintamalleja. Olen tämän keskustelun kannattaja, sillä se virittää asenteita ilmastomyönteisiksi ja ennen kaikkea tuo esiin ilmastotoiminnan mahdollisena ja jopa kannattavana asiana.

Mutta. Missä määrin tämä valtavirran keskustelu kattaa tai läpäisee koko yhteiskunnan? Yhden keskustelun valtavirtaistuminen väistämättä aina vaientaa muita keskusteluja. Vaikka ilmastoasiat ovat olleet viimeaikoina pinnalla ja yhä useamman yksityisen ja julkisen toimijan agendalla, niin ei tämä näkemys kuitenkaan ole kaikkien yhteinen. Pohdin, että missä määrin tämä keskustelu vieraannuttaa henkilöitä, jotka eivät halua yhtyä kuoroon?

Tästä pääsenkin kirjoitukseni varsinaiseen asiaan, eli valitsemaani viimeaikaiseen tutkimustekstiin. Sonia Chasse ja Olivier Boiral ovat tutkineet yritysten passiivisuutta ja vastarintaa kestävään kehitykseen liittyen. Tutkimuksen yhtenä lähtökohtana on se, kuinka institutionaaliset paineet, kuten julkinen keskustelu, voivat edistää kestävyystoimia. Aikaisemman tutkimuksen mukaan näihin paineisiin vastataan kahdella tavalla: sopeutumalla tai vastarinnan kautta. Kuten jo mainitsin, sopeutumisnäkökulmaa on tutkittu viime aikoina jo melko kattavasti ja erityisesti suurten yritysten näkökulmasta. Niinpä Chasse ja Boiral keskittyvät vastarintaan ja tuovat lisäsyvyyttä tarkastelemalla sitä vähemmän tutkitussa pienyrityskontekstissa.

Artikkelissa on tarkasteltu kestävän kehityksen suhteen passiivisia pk-yrityksiä (12 teollisuusyritystä) ja kuinka omistaja-johtajat ja johtajat perustelevat kestävää kehitystä huomioivan toiminnan vähäisyyttä tai puuttumista.  Artikkelissa on tunnistettu kolme tapaa perustella passiivisuutta:

Taloudellisen selviytymisen priorisointi – kestävä kehitys on tärkeä, mutta yrityksen taloudellinen toiminta on tärkeämpi, ja kaikista tärkein asia. Tässä perustelussa tuodaan esiin, että kestävyystoimilla voi olla haitallisia seurauksia, kuten irtisanomiset ja tehtaan sulkemiset. Tämä on mielenkiintoinen perustelu, sillä se on ohittaa yleisesti vallalla olevan win-win näkemyksen, joka esittää, että taloudelliset, ympäristölliset ja/tai sosiaaliset tavoitteet ovat yhteensovitettavissa.

Syntipukin etsiminen – myös tässä perustelussa kestävä kehitys nähdään tärkeäksi, mutta ”jonkun muun” vastuulla olevaksi asiaksi. Tämä pohjautuu ajatukseen, että yksittäinen, pieni yritys ei voi vaikuttaa suuressa mittakaavassa, vaan kestävä kehitys kuuluu hallitukselle, suurille yrityksille tai asiakkaille. Tämä perustelu ei ota huomioon pk-yritysten kokonaisvaikutuksia: teollistuneissa maissa, kuten Suomessakin, pk-yritysten osuus on kuitenkin jopa yli 95 % yrityksistä.

Kieltäminen tai minimointi - minimointi tarkoittaa kestävyyshaasteiden vähättelyä ja toimintaa, jossa yritys julistautuu vastuulliseksi ilman varsinaisia toimia. Kieltäminen liittyy skeptiseen, jopa pilkalliseen, suhtautumiseen tutkimustuloksiin ja mediaan. Sitä kautta kestävyystoiminta näyttäytyy epärationaalisena, kiistanalaisiin tuloksiin ja uskomuksiin perustuvana toimintana.

Artikkelin lopussa on esitetty erityisen osuvia ja mielenkiintoisia havaintoja. Haastateltavien näkemykset kestävästä kehityksestä muuttuivat tutkimuksen aikana käytyjen keskusteluiden myötä. Artikkelissa ehdotetaankin, että tulisi avata tilaa keskustelulle passiivisuuden syistä ja siihen liittyvistä näkemyksistä. Avoin keskustelu voi auttaa avaamaan kyseenalaistamattomia näkemyksiä ja saamaan uusia näkökulmia. Lisäksi he ehdottavat, että tiedotuksen tai koulutuksen avulla voisi jakaa tietoa ja herättää tietoisuutta – tosin se voi myös saada aikaan vastareaktion, jos asiaan liittyvä tieto on alusta alkaen on koettu vääristyneeksi.

Tutkimus nostaa esiin useita yhteiskunnassamme usein itsestään selvinä pidettyjä asioita, kuten taloudellisen edun ensisijaisuuden. Yhteiskunnan kehityksen, tasa-arvoisuuden ja tulevaisuuden kannalta on olennaista pohtia näiden oletusten ja keskusteluiden taustalla vaikuttavia näkemyksiä ja arvoja. Niiden kautta voi olla mahdollista etsiä yhteistä keskustelupohjaa, joka entistä kattavammin läpäisee koko yhteiskunnan. Vaarallisinta on se, että jätetään erilaiset näkemykset keskustelun ulkopuolelle tai huomiotta.

 

Lähteet

Chassé, S., & Boiral, O. (2016). Legitimizing Corporate (Un) Sustainability A Case Study of Passive SMEs. Organization & Environment, DOI: 1086026616672065. (Online First 3 October 2016). http://oae.sagepub.com/content/early/2016/09/30/1086026616672065.abstract

Bäck, J. ym. (2016). Ottakaa tämä vakavasti! Asiantuntijanäkemyksiä ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Sitran julkaisu. http://www.sitra.fi/julkaisu/2016/ottakaa-tama-vakavasti